Historia
Rahalla saa ja hevosella pääsee
Haras de Curieuxin historiaan mahtuu varmasti satoja upeaakin upeampia kilpahevosia. Tilan historia yltää aina vuoteen 1774, jolloin ranskalainen aatelismies nimeltään Wilhelm Chevalier (1755-1822) perusti tilan. Wilhelm ei todellakaan kursaillut tiluksissa, vaan teki tilan rakennuksista ylelliset ja asui itse perheineen mahtipontisessa kartanossa. Tilan valmistumisen jälkeenkin rahaa tuli, sillä Wilhelmin laukkahevoset pärjäsivät paremmin kuin hyvin radoilla. Tilan kasvateista tarjottiin suuria summia ja huippuvarsoja olikin ostamassa suuri joukko ihmisiä. Wilhelmin jalanjälkiä seurasivat hänen jälkeläisensä Christian (1780-1828), Louis (1799-1835), Albin (1820-1889) ja Philippe (1850-1915). Talli kuitenkin paloi lähestulkoon maantasalle vuonna 1900. Henkiin jäi vain muutama, erillisessä tallisiivessä elänyt hevonen, joten tilaa pyörittänyt Philippe päätti lopettaa hevostenpidon myyden loput hevoset pilkkahintaan. Chevalierin suvun hevostila loppui 126 menestyksekkään vuoden jälkeen. Itse tila autioitui täysin vuonna 1915 Philippe Chevalierin kuollessa ja kartanokin tuhoutui täysin toisen maailmansodan pommituksissa.
Vuonna 1964 ranskalainen hevosenomistaja Robert Cocteau (1939-2000) etsi ranskanravureilleen suurempaa tilaa. Hän törmäsi Chevalierin kartanoon ja osti sen itselleen. Hinta ei ollut päätä huimaava tilan rakennusten huonokuntoisuudesta johtuen. Robert remontoi tallin täysin uuteen uskoon ja rakennutti kartanon raunioiden paikalle maltillisemman asuinrakennuksen, joka ei kuitenkaan jäänyt uljaan tallin jalkoihin. Mies toi hevosensa lopulta tilalle vuonna 1966, jolloin talli valmistui ja uusi asuinrakennus valmistui vuotta myöhemmin. Mikäli Chevalierien laukkahevoset pärjäsivät hienosti radoilla, eivät Cocteaun suvun hevoset jääneet kauaksikaan. Robert piti tilaa kolmisenkymmentä vuotta ennen sairastumistaan syöpään, johon kuoli 61 vuotiaana. Robert antoi tilansa vuonna 1995 tyttärentyttärelleen Patricia Moreaulle (s. 1975). Robertin lapset eivät olleet lainkaan kiinnostuneita hevostilasta, mutta vasta 20 vuotias Patricia vannoutuneena hevosihmisenä ilmoitti olevansa halukas jatkamaan isoisänsä jalanjälkiä. Patrician rikkaat vanhemmat avustivat nuorta naista rahallisesti tarpeen vaatiessa, mutta jo vuonna 2000 tila oli rahavaikeuksissa. Uudet hevoset eivät vain juosseet tarpeeksi hyvin, jotta voittorahat olisivat kattaneet ylläpidon. Vuosittain tallin kasvattien myynti hiljeni ja hiljeni Patrician ollessa johdossa. Hevosia myytiin pilkkahintaan vuosittain ja lopulta vuonna 2009 tallista lähti viimeinenkin hevonen. Tuolloin 34 vuotias Patricia halusi kuitenkin pitää itsellään nuoren rautiaan ravurinalun, Toscana-tamman. Parivaljakko asuu ja valmentautuu nykyään Ruotsissa.
Lokakuussa 2016 tila sai vielä yhden mahdollisuuden suomalaisen Milja Hulkon ostaessa sen huutokaupasta. Tila vaati pientä pintaremonttia, mutta yleisesti ottaen paikat olivat 7 vuoden asumattomuuden jälkeen kunnossa. Varsinaista tallia ei tarvinnut laajentaa lainkaan, mutta pihalle rakennettiin kenttä ja maneesi. Tila nimettiin uudelleen - Cocteaun ravihevoset olivat historiaa ja tilan olivat vallanneet Haras de Curieuxin ponit.
Vuonna 1964 ranskalainen hevosenomistaja Robert Cocteau (1939-2000) etsi ranskanravureilleen suurempaa tilaa. Hän törmäsi Chevalierin kartanoon ja osti sen itselleen. Hinta ei ollut päätä huimaava tilan rakennusten huonokuntoisuudesta johtuen. Robert remontoi tallin täysin uuteen uskoon ja rakennutti kartanon raunioiden paikalle maltillisemman asuinrakennuksen, joka ei kuitenkaan jäänyt uljaan tallin jalkoihin. Mies toi hevosensa lopulta tilalle vuonna 1966, jolloin talli valmistui ja uusi asuinrakennus valmistui vuotta myöhemmin. Mikäli Chevalierien laukkahevoset pärjäsivät hienosti radoilla, eivät Cocteaun suvun hevoset jääneet kauaksikaan. Robert piti tilaa kolmisenkymmentä vuotta ennen sairastumistaan syöpään, johon kuoli 61 vuotiaana. Robert antoi tilansa vuonna 1995 tyttärentyttärelleen Patricia Moreaulle (s. 1975). Robertin lapset eivät olleet lainkaan kiinnostuneita hevostilasta, mutta vasta 20 vuotias Patricia vannoutuneena hevosihmisenä ilmoitti olevansa halukas jatkamaan isoisänsä jalanjälkiä. Patrician rikkaat vanhemmat avustivat nuorta naista rahallisesti tarpeen vaatiessa, mutta jo vuonna 2000 tila oli rahavaikeuksissa. Uudet hevoset eivät vain juosseet tarpeeksi hyvin, jotta voittorahat olisivat kattaneet ylläpidon. Vuosittain tallin kasvattien myynti hiljeni ja hiljeni Patrician ollessa johdossa. Hevosia myytiin pilkkahintaan vuosittain ja lopulta vuonna 2009 tallista lähti viimeinenkin hevonen. Tuolloin 34 vuotias Patricia halusi kuitenkin pitää itsellään nuoren rautiaan ravurinalun, Toscana-tamman. Parivaljakko asuu ja valmentautuu nykyään Ruotsissa.
Lokakuussa 2016 tila sai vielä yhden mahdollisuuden suomalaisen Milja Hulkon ostaessa sen huutokaupasta. Tila vaati pientä pintaremonttia, mutta yleisesti ottaen paikat olivat 7 vuoden asumattomuuden jälkeen kunnossa. Varsinaista tallia ei tarvinnut laajentaa lainkaan, mutta pihalle rakennettiin kenttä ja maneesi. Tila nimettiin uudelleen - Cocteaun ravihevoset olivat historiaa ja tilan olivat vallanneet Haras de Curieuxin ponit.
Tilan esittely
Nainen tarvitsee itselleen kaksi eläintä: hevosen unelmiaan varten ja typeryksen kustantamaan kaiken
Haras de Curieux sijaitsee Keski-Ranskassa, kaupungissa nimeltä Blois. Se sijaitsee noin 200 kilometriä Pariisista lounaaseen ja vastaa asukasmäärältään Hyvinkäätä, pinta-alaltaan se on hieman Järvenpäätä pienempi. Blois ei ole mitenkään järin tunnettu kaupunki, ainakaan Suomessa, mutta kaupungissa on yllättävän paljon nähtävää. Esimerkiksi kaupungin vanhassa keskustassa on vanha Blois'n linna, joka on yksi Loiren tunnetuimmista linnoista ja toimii tällä hetkellä museona. Blois on suhteellisen lämmintä aluetta ja kylmimmillään ilma on joulu-tammikuussa, jolloin lämpötila on keskimäärin nollassa, mahdollisesti pakkasen puolella. Lämpimintä on heinä-elokuussa, jolloin ollaan hellerajan tienoilla ja sen yli. Blois'n säätä voit katsoa täältä.
Vaikka Curieuxin tiluksien historia onkin mahtipontinen, ei talli ole toistamassa tilan historiaa. Tietysti tavoitteena on hienot kisaponit, mutta tiluksiltaan Curieux on aivan toista kuin Chevalierin ja Cocteaun tilukset. Varmasti tilan suurin ylpeyden aihe on tallirakennus, johon majoittuu parhaimmillaan 50 ponia. Talli on täysin samanlainen kuin Cocteaun rakennettua sen, ainoastaan yleisilmettä on siistitty ja pahimpia rikkoumia ja puutteita on korjailtu. Tallista löytyy tilava varustehuone, oleskelutila, kaksi pesukarsinaa sekä rehuhuone. Tallissa on myös erillinen lisäsiipi kärryjen, heinien sekä purujen varastoimiseen. Lisäsiivessä on myös oma nurkkauksensa lantalalle. Tallin edustalla on harjauspuomeja ja tallinkulmalla pieni pesupaikka, joilla poneja voi hoitaa lämpimillä ilmoilla. Tallin käytävillä on ketjuja siellä täällä, joten ponien hoitaminen onnistuu helposti myös käytävällä. Hiiret loitolla pitävä tallikissamme Mimi loikoilee usein varustehuoneessa loimien päällä.
Curieuxin pihamaalta löytyy yhdeksän suurta tarhaa, joissa hevoset tarhaavat pääosin 3-6 hevosen laumoissa. Tarhat ovat nurmipohjaisia ja ruskealla, vankalla puuaidalla aidattuja. Varmuudeksi aitaa on vahvistettu vielä sähkölangalla lautojen välistä, jottei pienimmät ponit lähtisi karkuretkelle. Hieman kauempana tallipihasta on tilan neljä isompaa laidunta, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä huhti-toukokuun vaihteesta lokakuulle. Kilpailevat hevoset tuodaan aina yöksi sisään, mutta kilpauransa päättäneet ovat laitumella yötäpäivää. Orilaitumet jaetaan lohkoihin, jolloin yhdellä lohkolla laiduntaa yksi tarhaporukka.
Curieuxin pihamaalta löytyy yhdeksän suurta tarhaa, joissa hevoset tarhaavat pääosin 3-6 hevosen laumoissa. Tarhat ovat nurmipohjaisia ja ruskealla, vankalla puuaidalla aidattuja. Varmuudeksi aitaa on vahvistettu vielä sähkölangalla lautojen välistä, jottei pienimmät ponit lähtisi karkuretkelle. Hieman kauempana tallipihasta on tilan neljä isompaa laidunta, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä huhti-toukokuun vaihteesta lokakuulle. Kilpailevat hevoset tuodaan aina yöksi sisään, mutta kilpauransa päättäneet ovat laitumella yötäpäivää. Orilaitumet jaetaan lohkoihin, jolloin yhdellä lohkolla laiduntaa yksi tarhaporukka.
Curieuxissa on loistavat harrastusmahdollisuudet. Aivan tallin läheisyydestä löytyy iso pölyämätön hiekkapohjainen ratsastuskenttämme sekä sen vieressä oleva tavaravarasto, jossa säilytetään kouluaitoja, -kirjaimia sekä estekalustoa. Kenttä on kokoa 32x62 metriä, joten siellä mahtuu helpostikin treenaamaan myös kärryjen kanssa. Kenttää kiertää lankkuaita, jonka aidat menevät sen verran tiheästi, etteivät mahdolliset karkulaiset pääse karkuun. Kentällä ei ole valoja ja sitä pidetään kunnossa ympäri vuoden ja lanaus suoritetaan viikoittain, joskus useamminkin. Kovia sateita varten kenttä on myös salaojitettu. Kentän toisella lyhyellä ja toisella pitkällä sivulla on varattu katsomotilaa.
Lämmitetty ja ilmastoitu, pölyämätön hiekkapohjainen maneesimme sijaitsee aivan tallin yhteydessä eli sinne on pääsy suoraan tallista. Se on kooltaan 24x65 metriä, eli se on jonkinverran pienempi kuin kenttä. Ei maneesikaan mitenkään yltiöpieni ole, siellä mahtuu hyvin ratsastuksen lisäksi myös treenaamaan kärryillä. Päädyssä on katsomo ja sen alapuolella varastotilaa, jossa säilötään kouluaitoja, -kirjaimia sekä estekalustoa. Maneesin jokaisella sivulla on useampi ikkuna, joka takaa luonnonvalon sisällekin. Myöhäisiä ja hämäriä iltoja varten on kattoon asennettu myös hyvät valot. Maneesissa ei ole peilejä.
Vaikka kaupunkiin ei ole kovinkaan pitkä matka, vajaan puolen tunnin ajomatka, on Curieuxin ympärillä hyviä maastoilupätkiä niin ratsastamiseen kuin kärryilyynkin. Hiekkateiden lisäksi ympäristöstä löytyy vanhoja kärrypolkuja pilvinpimein ja sadonkorjuun jälkeen lähiseudun pellot ovat käytettävissämme sänkkäriratsastuksiin. Maastosta löytyy myös muutama hiekkapohjainen laukkasuora, joskin maalaisjärkeä käyttäen laukkaaminen on sallittu muuallakin. Lähellä on myös vain Curieuxin käyttöön tarkoitettu uittolampi, jolle ponimme pääsemät uimaan joka kesä. Metsässä on myös pieni maastoesterata, mistä löytyy muutamia yleisimpiä estetyyppejä. Korkeudella rataa ei ole siunattu, mutta sopii Curieuxin pienillekin poneille.
Lämmitetty ja ilmastoitu, pölyämätön hiekkapohjainen maneesimme sijaitsee aivan tallin yhteydessä eli sinne on pääsy suoraan tallista. Se on kooltaan 24x65 metriä, eli se on jonkinverran pienempi kuin kenttä. Ei maneesikaan mitenkään yltiöpieni ole, siellä mahtuu hyvin ratsastuksen lisäksi myös treenaamaan kärryillä. Päädyssä on katsomo ja sen alapuolella varastotilaa, jossa säilötään kouluaitoja, -kirjaimia sekä estekalustoa. Maneesin jokaisella sivulla on useampi ikkuna, joka takaa luonnonvalon sisällekin. Myöhäisiä ja hämäriä iltoja varten on kattoon asennettu myös hyvät valot. Maneesissa ei ole peilejä.
Vaikka kaupunkiin ei ole kovinkaan pitkä matka, vajaan puolen tunnin ajomatka, on Curieuxin ympärillä hyviä maastoilupätkiä niin ratsastamiseen kuin kärryilyynkin. Hiekkateiden lisäksi ympäristöstä löytyy vanhoja kärrypolkuja pilvinpimein ja sadonkorjuun jälkeen lähiseudun pellot ovat käytettävissämme sänkkäriratsastuksiin. Maastosta löytyy myös muutama hiekkapohjainen laukkasuora, joskin maalaisjärkeä käyttäen laukkaaminen on sallittu muuallakin. Lähellä on myös vain Curieuxin käyttöön tarkoitettu uittolampi, jolle ponimme pääsemät uimaan joka kesä. Metsässä on myös pieni maastoesterata, mistä löytyy muutamia yleisimpiä estetyyppejä. Korkeudella rataa ei ole siunattu, mutta sopii Curieuxin pienillekin poneille.
Kuvien ©: kaksi ensimmäistä Niko Kaptur (CC BY 2.0) | wouldpkr (CC BY-SA 2.0) | kolme seuraavaa ho visto nina volare (CC BY-SA 2.0) | martie1swart (CC BY 2.0) | Five Furlongs (CC BY-ND 2.0) | Vapaasti by AK | Five Furlongs (CC BY-ND 2.0) | Vapaasti by AK | Emiesnow (CC BY 2.0)
VIRTUAALITALLI
VIRTUAALITALLI